Sain Tunteelliselta hupakolta tunnustuksen jo ennenkuin tämä matkablogini on edes kunnolla päässyt vauhtiin. Kiitos siitä. Löydätte sen blogini oikeasta reunasta.
Tämän tunnustuksen saatuaan sinun kuuluu tunnustaa 7 asiaa itsestäsi ja sen jälkeen jakaa se eteenpäin seitsemälle tunnustuksen arvoiselle ihmiselle.
Matkailuun liittyvät tunnustukseni:
1. Pidän yksinmatkustamisesta ja monesti matkanteko on minulle tärkeämpää kuin perilläolo. Liikkeellä ollessa ajatukset tuulettuvat ja uudet maisemat lipuvat silmien ohi. Tämä toimii kyllä tutuillakin reiteillä; aina voi nähdä jotain uutta.
2. Kun olen liikkeellä kotimaassani, kuuntelen lähes aina jotain musiikkia, jotta pystyn "keskittymään" matkantekoon. Ilman musiikkia häiriintyisin jatkuvasti kanssamatkustajien seuraamisesta, enkä osaisi rentoutua.
3. Ulkomailla en tarvitse musiikkia tähän, riittää, etten kunnolla ymmärrä kieltä, jota puhutaan. Tämä ei siis sentähden toimi ihan kunnolla englanninkielisissä maissa.
4. Suomessa tarkkailen ehkä liikaa itseäni ja reaktioitani ja pelkään mitä muut niistä ajattelevat. Ehkä länsimainen kiire ja ulkopuoliset vaatimukset vaikuttavat minuun liikaa, koska ns. kolmannessa maailmassa nämä asiat eivät vaivaa minua ollenkaan.
5. Vaikka olen suomalainen, asunut lähes koko ikäni Suomessa ja voin ylpeydellä sanoa olevani kotoisin pienestä hämäläisestä kylästä, aina Afrikkaan palatessani tuntuu, kuin olisin tullut kotiin. Pystyn taas hengittämään ja saan sieltä aina hurjasti voimaa selvitäkseni taas suomalaisista "vaatimuksista". Vieläkun osaisi olla välittämättä näistä vaatimuksista.
6. Haluaisin laajentaa kokemuksiani myös Aasian suuntaan, koska uskoisin pitäväni myös monesta Aasian maasta. Sinne en ole kuitenkaan vielä päässyt, ehkä yhtenä syynä on matkaseuran puute. Afrikkaan pystyn menemään yksin, koska se on jo jotenkin tuttu, mutta Aasia on minulle täysin vieras ja haluaisin saada ainakin ensimmäiselle matkalleni sinne seuraa. Samoin Etelä-Amerikka kiehtoo, mutta sielläkään en ole käynyt ja haluaisin saada seuraa myös sille suunnalle.
7. En ole kertaakaan saanut turistiripulia, mutta nyt on koputettava puuta. En ole silti hysteerinen hygienian suhteen ja ehkä mahani on saanut kunnon bakteerikannan selviämään erilaisista ruoista ja muista haasteista. Vastustuskykyni on muutenkin aika hyvä.
Haluan jakaa tämän tunnustuksen seuraaville:
1. Lumirva, kirjoituksissasi on paljon hyvää asiaa itsestä oppimisesta jne.
2. Emppa, olen lukenut blogiasi, myös aiempaa, ihan vain Afrikka-kokemusten takia. Minua kiehtoo, miten muut ihmiset kokevat Afrikan.
3. Ronja, löysin blogisi juuri ja on ollut todella avartavaa lukea sokean ihmisen elämästä näkevien ihmisten maailmassa. Ihailen positiivisuuttasi! Olen oppinut paljon, kun luin blogisi läpi eräänä viikonloppuna!
4. Tuuli, vaikka olen sinulle jo kerran antanut tämän tunnustuksen, niin haluan tällä kiittää uudestaan tuestasi.
Tällä kertaa kolme jäi nyt vielä vapaasti otettavaksi, olkaa hyvät!
5 comments:
Willow, kiitos tunnustuksesta! :-)
Tuo on mielenkiintoista mitä sanoit suomalaisista vaatimuksista ja itsensä tarkkailusta. Minulla on ollut aivan sama tunne. Muistan, miten tunsin itseni ihan nollaksi silloin, kun aloitin yliopisto-opinnot Suomessa. Koko homma tuntui pelottavalta ja vaatimukset mahdottomilta. Kun muutin Englantiin (missä tunnelma on paljon rennompi - vaikkei se tietysti Afrikkaa voitakaan!), aloin nauttia opinnoista enkä tullut edes ajatelleeksi, mitä muut minusta ajattelevat tai miten jokin voisi olla vaikeaa. Etenin pitkälle ihan vain tekemisen ilosta! Nyt kun tapaan suomalaisia alan konferensseissa, vaistoan heissä vanhan tutun varautuneisuuden ja minulla on sellainen tunne, että minua tarkkaillaan ;D. En enää välitä tuosta, mutta mietin toisinaan, miten huonosti sovin luonteeni puolesta Suomeen... Ihanaa siis, kun maailmassa on mistä valita!
Onnea viimeisiin matkavalmisteluihin!!
Olen hyvin hämmentynyt...
Mutta kiitos!
Tuuli, musta tuntuu, että mäkään en sovi Suomeen juuri tuosta syystä. :D Vieläkun sais tuon aviomiehenkin tajuamaan sen. ;) Onneksi voin itse tehdä irtiottoja ja hakea voimia, että taas jaksaa täällä Suomessa.
Kiitos tunnustuksesta! Koska blogi-suoni ei syki yhtaan, ajattelin kayttaa tunnustusta torkeasti hyvakseni, etta saisin aikaan sentaan jonkun paivityksen... Olen maailman surkein jatkamaan naita (ja kaikki lukemani blogit taitavat olla jo kaikkien mahdollisten tunnustusten parissa), joten torkeasti stoppaan tunnustelun omaan blogiin.
Joo, ei haittaa vaikka stoppaatkin tunnustusten jakelun, eiköhän niitä täällä liiku. :)
Post a Comment