Matkan taustoja.

Tajusin, että voisin hieman valottaa lukijoita siitä, miksi ja minne olen nyt lähdössä.

Kaikki alkoi HS:n kuukausiliitteestä kesällä (muistaakseni) 2009. Siellä oli pitkä kirjoitus Zimbabwen AIDS-orvot ry:n toiminnasta, jossa myös toivottiin lapsille uusia kummeja. (Yhdistyksen sivut Facebookissa.) Päätin kirjoittaa Oilille ja Sepolle sähköpostia, jossa ilmoitin halukkuuteni lähteä tukemaan yhden lapsen koulunkäyntiä. Sain kummitytön ja siitä alkoi kyteä ajatus lähteä ihan paikanpäälle Harareen katsomaan millaista siellä on.


(Minä ja Precious)

Marraskuussa 2009 sitten tein reilun viikon matkan Zimbabween. Reilu viikko on lyhyt aika, mutta aika Afrikassa kulkee aivan eri tavalla kuin täällä kiireisessä länsimaassa ja tuntui, että sain paljon enemmän irti tästä viikosta kuin viikosta Suomessa. Tuntui, kuin olisin palannut kotiin. Viikon aikana ehdin auttaa monenlaisissa asioissa lahjoituskontin tavaroiden lajittelusta kummien pakettien jakoon tukemilleen lapsille. Tiesin heti, että tänne aion vielä palata ja jo lentokoneessa takaisin kotiin aloin kirjoittamaan päiväkirjaa, jonka teemaksi tuli Back to Zimbabwe.

Tuon matkan ja tulevan matkan välillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja nämä tapahtumat ovat tehneet mahdolliseksi nyt pidemmän vapaaehtoistyöpätkän. Olen auttanut Oilia ja Seppoa vapaaehtoisena myös täällä Suomessa monenlaisissa asioissa, viimeksi viime perjantaina lähettämällä kummeille sähköposteja kummilapsiensa koulumenestyksestä ja tietoa tämän vuoden kummimaksuista.

Lähtöön on aikaa enää viikko, rinkka on jo lähes pakattu ja vain muutamia pieniä hankintoja on enää tekemättä. Kuulen jo Afrikan auringon, leijonien ja seeprojen kutsun!