Arki alkoi.

(The view from my bedroom window)

27.1. oli kiireinen päivä. Aamulla päivitin infosheetejä ja lounaan jälkeen lähdimme Dzivarasekwaan. Oili ja Seppo pitivät pienen palaverin Priscillan kanssa ja Seppo kuvasi uusia lapsia Mayan kanssa. Kävimme myös moikkaamassa Metsänpeikkoa ja katsomassa metsän tilannetta. Iltapäivällä oli Dzikwan viikkopalaveri, jossa käydään läpi asioita liittyen lapsiin, shelteriin, keittiöön, metsäprojektiin, tukiopetukseen jne.




Sähköt olivat poissa koko päivän yöllisen ukkosen ja rankkasateen jäljiltä, joten menimme illalla aikaisin nukkumaan. Saimme kuitenkin taas sähköä hieman ennen kymmentä illalla. Nyt 28. päivä aamulla sähköt menivät taas kerran ja hoidan tietokonehommia generaattorin avulla.

----

27th day was a busy day. I updated the infosheets and after the lunch we left to Dzivarasekwa. Oili and Seppo had a meeting with Priscilla and Seppo took photos of the new children with Maya. We also went to see Metsänpeikko and our forest and recently planted trees. In the afternoon we had a weekly meeting of Dzikwa and discussed about the topics related to children, shelter, kitchen, forestry project, extra lessons etc.



We didn't have electricity for the whole day because of the thunder and heavy rain last night, so we went bed early. We got electricity back close to 10 PM, but now in the morning it went off again and I have to use the generator to be able to continue my office work.

Nukkumatin kepposia.

Nukkumatti päätti näköjään palata vuonna 1993 testaamaansa lentokoneessa nukahtamista edesauttavaan valvottamiseen. Heräsin puoli kolmelta ja sitä ennenkin jo 2 kertaa. Omasta mielestäni en kuitenkaan jännitä lähtöä erityisemmin, joten lieneekö sitten eilen ystävän seurassa nautitulla jälkiruokasiiderillä jotain tekemistä asian kanssa.

Vuonna 1993 olin lentämässä Dar es Salaamiin ja vietin edellisen yön itselleni oudossa asunnossa ja en siellä juurikaan montaa silmäystä nukkunut. Ja kas, ensimmäistä kertaa yölennolla nukuin koneessa useamman tunnin (kai? pikkuveliiiii? kuinka kauan nukuin?) ja heräsin veljen töniessä minua aamupalamehun saapuessa. Että kunhan tästä selvitään Heathrowin kentälle ja Johannesburgin koneeseen, niin josko voisi toivoa unta! Menisi matkakin vähän nopeammin.

Seuraava postaus tuleekin sitten Afrikasta!

-------

An old trick for overnight flies seemed to strike again. I slept barely 4 hours last night, so I wish for some sleep in the plane. Last time I tried that on the way to Dar es Salaam in 1993, when I didn't sleep last night so well in a strange apartment. Little brother had to wake me up when the morning orange juice arrived, so I had slept some time in the plane, hurray.

Now I'm really tired after waking up at 2.30 AM (I don't confess having any kind of nervousness about the trip, so maybe a cider drank with a friend last night affected on my sleep.) I wish to get fast to the Heathrow Airport and to the plane heading to Johannesburg.

Next post from Africa!

Tunnustus heti alkumetreillä.

Sain Tunteelliselta hupakolta tunnustuksen jo ennenkuin tämä matkablogini on edes kunnolla päässyt vauhtiin. Kiitos siitä. Löydätte sen blogini oikeasta reunasta.

Tämän tunnustuksen saatuaan sinun kuuluu tunnustaa 7 asiaa itsestäsi ja sen jälkeen jakaa se eteenpäin seitsemälle tunnustuksen arvoiselle ihmiselle.

Matkailuun liittyvät tunnustukseni:

1. Pidän yksinmatkustamisesta ja monesti matkanteko on minulle tärkeämpää kuin perilläolo. Liikkeellä ollessa ajatukset tuulettuvat ja uudet maisemat lipuvat silmien ohi. Tämä toimii kyllä tutuillakin reiteillä; aina voi nähdä jotain uutta.

2. Kun olen liikkeellä kotimaassani, kuuntelen lähes aina jotain musiikkia, jotta pystyn "keskittymään" matkantekoon. Ilman musiikkia häiriintyisin jatkuvasti kanssamatkustajien seuraamisesta, enkä osaisi rentoutua.

3. Ulkomailla en tarvitse musiikkia tähän, riittää, etten kunnolla ymmärrä kieltä, jota puhutaan. Tämä ei siis sentähden toimi ihan kunnolla englanninkielisissä maissa.

4. Suomessa tarkkailen ehkä liikaa itseäni ja reaktioitani ja pelkään mitä muut niistä ajattelevat. Ehkä länsimainen kiire ja ulkopuoliset vaatimukset vaikuttavat minuun liikaa, koska ns. kolmannessa maailmassa nämä asiat eivät vaivaa minua ollenkaan.

5. Vaikka olen suomalainen, asunut lähes koko ikäni Suomessa ja voin ylpeydellä sanoa olevani kotoisin pienestä hämäläisestä kylästä, aina Afrikkaan palatessani tuntuu, kuin olisin tullut kotiin. Pystyn taas hengittämään ja saan sieltä aina hurjasti voimaa selvitäkseni taas suomalaisista "vaatimuksista". Vieläkun osaisi olla välittämättä näistä vaatimuksista.

6. Haluaisin laajentaa kokemuksiani myös Aasian suuntaan, koska uskoisin pitäväni myös monesta Aasian maasta. Sinne en ole kuitenkaan vielä päässyt, ehkä yhtenä syynä on matkaseuran puute. Afrikkaan pystyn menemään yksin, koska se on jo jotenkin tuttu, mutta Aasia on minulle täysin vieras ja haluaisin saada ainakin ensimmäiselle matkalleni sinne seuraa. Samoin Etelä-Amerikka kiehtoo, mutta sielläkään en ole käynyt ja haluaisin saada seuraa myös sille suunnalle.

7. En ole kertaakaan saanut turistiripulia, mutta nyt on koputettava puuta. En ole silti hysteerinen hygienian suhteen ja ehkä mahani on saanut kunnon bakteerikannan selviämään erilaisista ruoista ja muista haasteista. Vastustuskykyni on muutenkin aika hyvä.


Haluan jakaa tämän tunnustuksen seuraaville:

1. Lumirva, kirjoituksissasi on paljon hyvää asiaa itsestä oppimisesta jne.

2. Emppa, olen lukenut blogiasi, myös aiempaa, ihan vain Afrikka-kokemusten takia. Minua kiehtoo, miten muut ihmiset kokevat Afrikan.

3. Ronja, löysin blogisi juuri ja on ollut todella avartavaa lukea sokean ihmisen elämästä näkevien ihmisten maailmassa. Ihailen positiivisuuttasi! Olen oppinut paljon, kun luin blogisi läpi eräänä viikonloppuna!

4. Tuuli, vaikka olen sinulle jo kerran antanut tämän tunnustuksen, niin haluan tällä kiittää uudestaan tuestasi.


Tällä kertaa kolme jäi nyt vielä vapaasti otettavaksi, olkaa hyvät!

Matkan taustoja.

Tajusin, että voisin hieman valottaa lukijoita siitä, miksi ja minne olen nyt lähdössä.

Kaikki alkoi HS:n kuukausiliitteestä kesällä (muistaakseni) 2009. Siellä oli pitkä kirjoitus Zimbabwen AIDS-orvot ry:n toiminnasta, jossa myös toivottiin lapsille uusia kummeja. (Yhdistyksen sivut Facebookissa.) Päätin kirjoittaa Oilille ja Sepolle sähköpostia, jossa ilmoitin halukkuuteni lähteä tukemaan yhden lapsen koulunkäyntiä. Sain kummitytön ja siitä alkoi kyteä ajatus lähteä ihan paikanpäälle Harareen katsomaan millaista siellä on.


(Minä ja Precious)

Marraskuussa 2009 sitten tein reilun viikon matkan Zimbabween. Reilu viikko on lyhyt aika, mutta aika Afrikassa kulkee aivan eri tavalla kuin täällä kiireisessä länsimaassa ja tuntui, että sain paljon enemmän irti tästä viikosta kuin viikosta Suomessa. Tuntui, kuin olisin palannut kotiin. Viikon aikana ehdin auttaa monenlaisissa asioissa lahjoituskontin tavaroiden lajittelusta kummien pakettien jakoon tukemilleen lapsille. Tiesin heti, että tänne aion vielä palata ja jo lentokoneessa takaisin kotiin aloin kirjoittamaan päiväkirjaa, jonka teemaksi tuli Back to Zimbabwe.

Tuon matkan ja tulevan matkan välillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja nämä tapahtumat ovat tehneet mahdolliseksi nyt pidemmän vapaaehtoistyöpätkän. Olen auttanut Oilia ja Seppoa vapaaehtoisena myös täällä Suomessa monenlaisissa asioissa, viimeksi viime perjantaina lähettämällä kummeille sähköposteja kummilapsiensa koulumenestyksestä ja tietoa tämän vuoden kummimaksuista.

Lähtöön on aikaa enää viikko, rinkka on jo lähes pakattu ja vain muutamia pieniä hankintoja on enää tekemättä. Kuulen jo Afrikan auringon, leijonien ja seeprojen kutsun!

Check-list

- lavantauti-, kolera- ja hepatiittirokotukset -check
- matkaliput -check
- passi -check
- kuvat ystävistä mukaan -check
- malarialääkitys -check
- ystävien sähköpostiosoitteet ylös -check
- piilolinssit ja nesteet -check
- halpispuhelin reissuun -check
- laatuaikaa ystävien kanssa ennen reissua -check
- kamera -check

Things to do and get:
- matkavakuutus
- mikrokuitupyyhe
- multisim-kortti
- muut tarvittavat lääkkeet eli respit niihin
- dollareita
- lapsille opetusmateriaalia

Anything else?

Matkavalmisteluja.

Lähtöön on aikaa 2 viikkoa ja lähes kaikki matkavalmistelut on tehty. Viimeisiä mukavia hetkiä on vietetty ystävien kanssa ja matkaan voi lähteä hyvillä mielin. Tällä hetkellä päässäni dominoivat vuoronperään matkakuume ja matkapaniikki. Tiedän, että nämä taistelut loppuvat samantein, kun astelen koneeseen ja matka voi alkaa.

Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen pidempi ulkomaanmatkani, niin erilaiseksi tämän tekee se, että nyt minulla on ystäviä täällä, joiden jättäminen pitkäksi aikaa tekee olon haikeaksi. Toisaalta tiedän myös, että he ovat niitä, jotka odottavat minua takaisin Suomeen. Se on tunne, jota en ole aiemmin kokenut. Onneksi nykyään voi pitää yhteyttä monella eri tavoin ystäviin eri puolella maapalloa, eikä ole hitaasti kulkevien kirjeiden varassa. (Jos ne edes kulkevat joka paikkaan.)

Täältä loskaksi muuttuneen talven keskeltä on hyvä hypätä kohti lopputalven määränpäätä Hararea Zimbabwessa, päiväntasaajan alapuolelle.